Moikka pitkästä aikaa!
Koska S on laiska, eikä jaksa ikinä kirjoittaa, niin mää kirjotan sitten senki puolesta. Nyt olis sitten vuorossa aihe, jota rakastan hyvin, hyvin paljon. Nimittäin kissat, eikä aivan mitkä tahansa kissat, vaan kissojen kuninkaat Maine Coonit.
Tässä on vajaa neljäkuukautinen tyttömme Aida. Tämä varsinainen kehräyskone leikkii tälläkin hetkellä sylissäni.
Tutustuin tähän rotuun n.4 vuotta sitten, kun tuli aiheelliseksi harkita kissan hankintaa. Äitini ja isäni olivat olleet melkein kaksikymmentä vuotta sitten näyttelyssä, jossa Maine Coonit esiteltiin ensimmäisen kerran Suomessa. Rotu oli jäänyt heidän mieleensä kummittelemaan ja nyt oli aika ostaa tälläinen ihanuus myös meidän perheeseemme.
Maine Coon on saanut nimensä Mainen osavaltion mukaan ja nimen loppuosa tulee sanasta racoon, joka tarkoittaa pesukarhua. Legendahan kertoo, että nämä kissat olisivat pesukarhujen jälkeläisiä ja tästä nimikin on saanut peränsä. Yleisempi ja ehkä se oikeampi käsitys on se, että nämä rotukissat olisivat tulleen Mainen laivakissojen jälkeläisistä. Oli asia sitten kumminpäin tahansa, ei ihminen ole näiden kissojen geeniperimää mennyt sorkkimaan.
Tästä kuvasta näkee hyvin Maine Coonin ruumiinrakenteen. Komeana esimerkkinä toimii Romeo.
Maine Coonit ovat kooltaan suurimpia kissoja, sillä ne kasvavat hyvin usein yli 10 kg. Naaraat jäävät hiukan pienemmiksi. Ruumiinrakenteeltaan nämä kissat ovat lihaksikkaita. Maine Cooneja löytyy kaikissa väreissä, aina valkoisesta punaiseen ja mustaan. Turkiltaan Mainarit ovat puolipitkäkarvaisia ja ihanan pehmeitä. Tunnusomaisia piirteitä ulkonäössä ovat myös tupsut korvienpäässä, vahva leuka, pöllömäiset silmät ja M-kirjain otsassa.
Luonteeltaan Maine Coonit ovat ihmisrakkaita ja sosiaalisia. Ne eivät ole kovinkaan ärhäköitä, vaan rauhallisia (ainakin aikuisina;). Maine Coonia kutsutaankin lempeäksi jättiläiseksi. Maine Coon puhuu sammakkomaisesti kurnautuksilla tavanomaisen kehräyksen ja naukumisen lisäksi.
Lisää kuvia valtakuntaansa hallitsevasta Romeosta. Uskallatko mennä ryppyilemään?
Olen ollut Maine Coon -kasvattaja kohta vuoden ja rakastun aina vain lisää tähän rotuun. Meillä on tällä hetkellä neljä Maine Coonia kotona. Vanhin on kastraatti poikamme Romeo, joka on väritykseltään punatiikeri. Romeon kanssa olemme äitini kanssa kierrelleet näyttelyissäkin ja Romeon olisi keväällä tarkoitus valmistuakin... Romeo on iältään pian n 4- vuotias ja painaa lähemmäksi 8 kg. Romeo on vienyt totaalisesti sydämeni, vaikka onkin aikalailla ujonpuoleinen. Carmen on toiseksi vanhin Maine Cooneistamme. Ruskeatabbymme täyttää seuraavalla viikolla 3 vuotta. Carmen on saanut elämänsä aikana jo kahdet pennut. Kaksi nuorempaa Mainariamme ovat lokakuussa syntyneestä pentueesta. Toinen tytöistä jää meille siitoskissaksi, tämä tyttö on nimeltä Aida. Toisen tytöistä olisi vielä tarkoitus löytää oma rakastava koti, mutta siihen asti hän saa sen meiltä:) Molemmat tytöistä ovat mustasavuja.
Tässä vielä tyttö, joka on vapaana. Pikkusiskoni on tehnyt liiton kissan kanssa ja päättänyt etteivät he ikinä eroa. En kyllä yhtään ihmettele, miksi. Kertakaikisen suloinen tapaus.
Vastaan mielelläni kysymyksiin ja voin aina välillä päivitellä tänne uusi kuvia kissoistamme, jos haluatte. Kissojemme kuulumisia voi seurata myös seuraavista osoitteista:
www.freewebs.com/romeon_fanisivut
Hyödyllinen linkki kaikille Maine Cooneista kiinnostuneille on myös:
Kehräillään!
R
Kuvat viimeistä lukuunottamatta on ottanut Minna-Maria Asikainen. Viimeisen kuvan on ottanut joku omasta perheestämme.
Kommentit